Hei!
Yhteisen päivämme jälkeen ajelin kotiin ja ajattelin
kaikkea sitä, mitä me yhdessä puhuimme. Tiellä oli kuollut jänis aivan tien
keskiviivan kohdalla ja tuli mieleen ajatuksemme deadlinesta.
Kaikella muulla tavalla olisi voinut mennyt paremmin. Jos
ei olisi aloittanutkaan, tai olisi mennyt hitaammin, tai nopeammin. Mutta jänis
törmäsi juuri siihen kohtaan, kahlitsi
itsensä siihen ja se oli sen jäniksen loppu.
No, eräs rouva koulun keittiössä ehkä tuli ajatelleeksi
asiaa aivan toisesta näkökulmasta, paisti mikä paisti. Ja kyllä ruokakin on
taidetta.
Toivon teille hyvää. Ehkä nähdään vielä. Se olisi ilo!
T. Johanna