Sote-uudistuksen kariuduttua hallituksen kauden viime
metreillä on esitetty joitakin kommentteja, joiden mukaan uudistuksen
lykkääntyminen aiheuttaa taloudellisen kriisin, koska se estää kuntien sote-kustannusten
kasvun pysäyttämisen. Tämä ajattelu pitää sisällään oletuksen, että ilman
sote-uudistusta kunnat eivät itse kehittäisi palvelutuotantoaan. Toisena pelkona
on kuntien kokonaisulkoistamisen aalto, koska sen toteuttaneet kunnat
perustelevat ulkoistuksen syynä olevan tarpeen pysäyttää kohtuuton menokasvu. Kunnallisesta
itsehallinnosta tehtiin se mörkö, joka tulee aina esiin estämään uudistukset.
Professorit Hilden ja Tuori totesivat oikeutetusti, että perustuslaki suojaa
sekä sosiaalisia oikeuksia että kansalaisten demokraattisia oikeuksia eiväkä ne
ole toisilleen vastakkaisia.
Huoli taloustilanteesta on varmasti jo meille kaikille
yhteinen mutta sote-uudistus ei ole asia, joka olisi automaattisesti
vaikuttanut kuntien kustannustasoon. Uudistus oli hallinnon uudistus, jolla
olisi toteutettu jopa 24 uuden kuntayhtymän perustaminen sairaanhoitopiirien ja
kuntien lisäksi. Lähes 50 kuntayhtymän kokonaisuus olisi automaattisesti aiheuttanut
vain erittäin suuren määrän työtä ja kustannuksia kun uudet organisaatiot ja
niiden hallinnot ja tietojärjestelmät olisi pitänyt rakentaa vajaassa kahdessa
vuodessa nykyisten rinnalle. Fuusiokustannusten suuruutta ei missään vaiheessa
uskallettu edes arvioida. Perustamisvuosina olisi huomiota tuskin riittänyt
itse palveluiden kehittämiseen. Uudistusta valmisteltaessa tavoitteet
vaihtuivat säästöistä lopulta vain kustannusten nousukertoimen lieventämiseen.
Säästöjä tivattaessa myönnettiin, että hyödyt vaativat hyvää johtamista ja
uudistuksen toteuttamista, joiden luotettiin tulevan näkyviin vasta seuraavina
vuosina.
Kaikkina näinä vuosina kun on puuhasteltu Paras-uudistuksen,
kuntarakenneuudistuksen karttaharjoitusten ja sote-uudistuksen monien hallintomallien
parissa, kuntien on ollut pakko itse kehittää talouttaan uudistusten viivästymisestä
huolimatta. Siihen on pakottanut sekä verotulokehityksen että valtionosuuksien hiipuminen
ja menokasvua selvästi pienempi tulokasvu. Hallitus on kyllä leikannut kuntien
valtionosuuksia erittäin voimakkaasti mutta ei ole kuitenkaan toteuttanut niitä
kuntien tehtäväkuorman kevennyksiä, joilla valtionosuusleikkauksia
perusteltiin. Kunnat huolehtivat valtavasta tehtävämäärästään entistä
pienemmällä rahoituksella ja henkilöstöllä mutta silti kuntia neuvotaan kehittämään
tuottavuuttaan. Tämä vääristymä ohjaa kuntia pakon edessä kokonaisulkoistuksen
kaltaisiin ratkaisuihin. Kunnallisverotukseen kohdistuva suuri paine aiheutuu
pääosin valtionosuusjärjestelmästä, ei sotesta, kuten perustusvaliokunta
totesi.
Hämeenkyrön kunnassa olimme 2012 tilanteessa, jossa 9 %
suuruinen menokasvu ja tulokasvun pysähtyminen vei sekä vuosikatteen että
tuloksen alijäämäiseksi. Vuoden 2014 tilinpäätöksessä vuosikate on nyt 3,5 m€
plussalla ja tilikauden tulos 830.000 € ylijäämäinen. Menokasvumme on
käytännössä nollattu kahdeksi vuodeksi. Keinoina eivät ole olleet
kokonaisulkoistus, irtisanomiset tai lomautukset, vaikka henkilöstömäärämme ja
palkkamenomme ovat laskeneet vuodesta 2010 alkaen. Samalla myös sairauslomien
määrä on vähentynyt.
Hämeenkyrössä emme ole keskittyneet hallinnon uudistamiseen,
vaan palveluiden ja niiden tuottavuuden kehittämiseen. Tekesin tukeman
Liideri-ohjelman avulla olemme lähteneet toteuttamaan palveluiden uudistamista
henkilöstön ja esimiesten kanssa. Pysyvien muutosten aikaansaaminen vaatii
nykyisten toimintatapojen uudelleen arviointia ja sen voi tehdä vain tekijöiden
eli henkilöstön kanssa. Ensimmäinen vuosi korjasi taloustilannetta ja toinen
vuosi käänsi sen jo ylijäämäiseksi. Helmikuussa meillä oli jo mahdollisuus
esitellä työmme tuloksia Hyvän työelämän messuilla, jotka tullaan järjestämään
myös ensi vuonna. Tohtori Kari Neilimo kannusti äskettäin johtajaseminaarissa
ideoimaan uutta, tuotteistamaan ideat ja viemään ne käytäntöön. Kuinka
ollakaan, Hämeenkyrössä me olemme jo viime vuonna siirtyneet ideoinnista
palveluiden tuotekehitykseen, joita seuraavaksi viemme käytäntöön. Henkilöstön uusi
innostus näkyy kehittäjien blogista hameenkyro.blogspot.fi. Kari Neilimo totesi
samassa johdon seminaarissa, että ihmisten kanssa tehtävässä työssä ei
suurtuotannon skaalaedut toteudu. Juuri siksi kehittämistä pitää tehdä juuri
nyt ja yhdessä tekijöiden kanssa. On varmasti palveluita, joissa kuntaa
suurempi järjestäjä on perusteltua mutta tätä keskustelua erityyppisistä palveluista
ei sote-uudistuksen yhteydessä käyty lainkaan.
Hämeenkyrössä hallinnollisen sote-uudistuksen viivästyminen
ei ole haitta, vaan mahdollisuus jatkaa juuri sitä omaa työtä, jota uudet ”leveät
hartiat” eivät olisi tulleet yhtään paremmin toteuttamaan. Monien kuntien
tekemä kokonaisulkoistus ei ole taikatemppu, vaan se perustuu siihen, että uusi
yksityinen toimija tulee kehittämään paikallista peruspalvelua tuottavammaksi, vaikuttavammaksi
ja paremmin johdetuksi ja saa pysäytettyä kohtuuttoman menokasvun. Mikä estää
kuntia tekemästä sitä itse, ei ainakaan perustuslaki ja kunnallinen
itsehallinto!
Antero Alenius
Kunnanjohtaja
Hämeenkyrön kunta